MIKÄ AUNE?

PUUTARHURI, AJATTELIJA, TOIMIJA

KERRON SINULLE ITSESTÄNI JA PERHEESTÄNI

ELÄMÄNI ILOKSI MINULLE ON SIUNAUTUNUT TOISTENSA KANSSA VIIHTYVÄ SUURPERHE, JOHON  ÄITINI 97 V. ON KIINTEÄSTI KUULUNUT

LAPSIA 3 JA LASTENLAPSIA 10

Avioliittomme kesti 1958-2007 ja päättyi aviomieheni menehtymiseen 2007.

Vuosien aikana olen ollut avustava perheenjäsen lasteni perheissä siellä missä apua  tarvitaan.

Olen elänyt lapsuudestani alkaen vaatimatonta elämää. Vuonna 1944 isäni murhattiin metsätyömaalla Kuhmossa. Äidin hoiviin jäi meitä lapsia 5.  pientä lasta.

Äitini on huolehtinut meistä antamalla lapsuudessamme meille lämpimän kodin ja hyvän kaikinpuolisen huolenpidon.

Edistyksellisenä naisena hän on järjestänyt asiat niin, että meistä jokainen on käynyt jonkin ammattikoulun. 

Minun kouluni ovat kotipuutarha-emäntäkoulu ja puutarhurikoulu.

Olen toiminut kukkakauppiaana Joensuussa, puutarhaviljelijänä Kontiolahdella sekä Vehkalahdella edesmenneen mieheni ja perheeni kanssa.

Kontiolahden yrittäjät ovat antaneet minulle Suomen Yrittäjien Keskusliiton kultaisen ansioristin.

Olen osallistunut yhteiskunnallisiin ja muihinkin luottamustehtäviin, kirkkovaltuustoon, kirkkoneuvostoon, kunnanvaltuustoon, lautakuntiin, sekä yhden kauden Suomen eduskuntaan, yhden kauden varamiehenä, moniin valiokuntiin, joihinkin neuvottelukuntiin.

Harrastuksista voin kertoa, että työtä se on ollut, työtä!

Nuoruudessani olen harrastanut urheilua ja nykyään pyrin liikkumaan päivittäin.

Luen jonkin verran, samoin maalaan ja kirjoittelen pääasiassa yhteiskunnallisista tapahtumista

Sisäinen velvollisuuteni on vaatinut minua asettumaan EU-vaaleissa  Itsenäisyyspuolueen  Euroopan unionin parlamenttivaaleissa ehdokkaaksi.

Ehdokkaaksi olen asettunut osoittaakseni syvän huoleni kansakuntamme eriarvoistumisen johdosta, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden- ja itsenäisyyden palauttamiseksi Suomen kansalle.  

Pyrin vaikuttamaan eriarvoisuuden poistamiseen, avoimuuden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden palauttamiseen yhteisten asioiden hoitamisessa.

 Ihmisoikeuksien hyväksymiseksi kaikille ihmisille maailmassa.

Talouselämä  harrastaa monimuotoista käsittämätöntä kylmyyttä  ihmisiä ja luontoa kohtaan.

Minä  pyrin olemaan valppaana, muistuttamassa, vaatimassa ihmisten perusoikeuksien toteuttamista kaikilla päätöksentekotasoilla.

Valmiudet ja tiedon olen saanut kantapään kautta vastatessani valtaapitävien puolueiden ihmiseten  asetellessa kapuluota rattaisiin, minun, perheeni ja yritykseni tielle.  Tiedän että ihmisten päätöksistä johtuu kaikki.  Ihmisten toisenlaisilla päätöksillä voidaan tehdä myöskin oikeudenmukaisempia päätöksiä.

Puoluepoliittiset toimijat ovat järjestäneet minulle  kansankorkeakoulun vuodesta 1968  alkaen, jolloin tulin valituksi  Kontiolahden kunnanvaltuuston jäseneksi.

Koulutus jatkuu, sillä puolueiden ihmiset eivät siedä sitä, että joku ajattelee ja toimii.  Olen saanut sietää kaikenlaista  painostusta vanhojen puolueiden toimesta, sillä heidän väkensä istuu kaikilla tuoleilla, joissa ihmisiä koskevia päätöksiä tehdään.

Raukkamaisimpana pidän noiden puolueiden ihmisten  toimia jotka kohdistuvat lapsiini ja mahdollisesti vielä lapsienikin-lapsiin.

Tiedän mitä kalikoita nuo valtaapitävät ihmiset asettelevat kunkin ihmisen elämänrattaisiin, jotka eivät sovi heidän  syöttö-kaukalolle, jossa ruokitaan kulloistakin puoluevaltaa yhteisillä verovaroilla tai päätetään muutoin nokkimisjärjestyksestä.

Ihmisten syrjintä onkin pääsyy ehdokkaaksi  ryhtymisestäni. Koska juuri tuo etujen valikointi vailla oikeudenmukaisuutta on  romahduttanut   yhteiskuntapolitiikan uskottavuuden kunnissa.

Puoluepolitiikka on ohittanut  kansalaisten yhdenvertaisuuden jättäen heikommat ihmiset usein oman onnensa nojaan. Ainakin ne ihmiset unohdetaan, joiden katsotaan olevan niin voimattomia etteivät he pysty pitämään puoliaan, valittamaan epäoikeudenmukaisesta kohtalusta.  Mahdollisesti valittaessaan he saavat  oikeusavun  samalta puoluepolittisesti nimitetyltä  valtajatkumolta, joka hiljentää heidät löytäen pykälät, joiden mukaan  kaltoinkohtelu näyttää oikealta ratkaisulta.

Pykäläviidakkoon hukkuu heikoimpien apu, vaikka todellisuudessa rahat onkin priorisoitu annettavaksi sopiville, kun kaikille ei sanonnan mukaan rahojen riitävän..

Kunnissa on luovuttu  kuntien alkuperäisten tehtävien huolehtimisesta, heikompien ihmisten huollosta .

Kunnat ovat siirtyneet palvelemaan yritysmaailmaa ja siinäkin suuryritystoimintaa ensisijaisesti.

Sitä, saavatko asukkaat, ihmiset samassa asiassa samanlaisen päätöksen ei kunnissa ole tutkittu.

 

Täytyykin huokaista;

Kiitos että olen, ja perheeni on kestänyt kaiken mitä tiellemme  on asetettu.

Vaikeaa on ollut ymmärtää neuvo

"kun joku lyö sinua poskelle käännä hänelle toinenkin poskesi"

helpompaa on ymmärtää neuvo

"anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät".

Aune Mänttäri (Hamina) | Ylläpito | Kotisivuton.fi